User Tools

Site Tools


text012

Takaisin Matiaksen sivuille

Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelua

Tässä on tutkielma Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta sen kahdeksasta ensimmäisestä jakeesta.

Kunkin jakeen teksti on annettu ensiksi kreikaksi kreikkalaisin kirjaimin, sitten meidän kirjaimillamme. Sen jälkeen on annettu kaksi suomennosta ja ruotsinnos.

Tekstissä annetut selitykset on tehty suomeksi.

Jumalan siunauksen toivotuksin miellyttäviä lukuhetkiä

toivottaa

Matias Roto

Rovasti

Joh. 3:1

TEKSTI

Ἦν δὲ ἄνθρωπος ἐκ τῶν Φαρισαίων, Νικόδημος ὄνομα αὐτῷ, ἄρχων τῶν Ἰουδαίων·

ēn de anthrōpos ek tōn pharisaiōn nikodēmos onoma autō archōn tōn ioudaiōn

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.

Men bland fariséerna var en man som hette Nikodemus, en av judarnas rådsherrar.

SELITYSTÄ

Nikodemos oli fariseus. Fariseusten liikkeellä oli noin 6000 kannattajaa tuon aikaisessa Juudeassa. Tähän voidaan verrata Jeesuksen ruokkimisihmeiden lukumääriä 4000 ja 5000 miestä, sekä helluntaina seurakuntaan liittyneitä noin 3000 ihmistä sekä myöhemmin Apostolien tekojen noin 5000 ihmisen lukumääriä.

Aatteellisesti Jeesus oli hyvin lähellä fariseuksia. Osa Jeesuksen opetuksesta oli melkein suoraa jatkoa Hillelin opetuksille. Myös jatkossa liikkeet pysyivät lähellä toisiaan. Huomattakoon että Hillel oli Paavalin opettajan Gamalielin isoisä. Suuren neuvoston kokouksessa ollessaan Paavali sanoi olevansa fariseus.

Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen kritisoineen fariseuksia. Osa tästä Jeesuksen fariseuksia kohtaan suuntaamasta kritiikistä voidaan ymmärtää liikkeen sisäiseksi kritiikiksi. Fariseukset nimittäin pyrkivät:

1)Löytämään Jumalan sanan keskeisen sanoman. Tästä pyrkimyksestä syntyi kaksi keskenään kilpailevaa suuntausta. Toisen mukaan totuus on tuo keskeinen avain koko Jumalan sanan ymmärtämiseen, toisen mukaan taas rakkaus. Niin Hillel kuin sekä Jeesus että Paavali puhuivat rakkaudesta keskeisenä avaimena Jumalan sanan ymmärtämisessä. 2)Fariseukset pyrkivät myös ymmärtämään jokaisen yksittäisen kohdan mahdollisimman tarkasti, jottei vahingossakaan rikottaisi mitään pykälää kohtaan.

Näin syntyi toisaalta jokaista kirjainta painottava tarkkuus. Samaan yhtyi Jeesus, joka sanoi ettei ”pieninkään piirto Laista” katoa.

Näin syntyi myös Lain pykälien tarkkaan noudattamiseen auttavia apurakennelmia ja lisätäsmennyksiä. Syntyi tulkintojen perinne: suullinen Laki eli isien perinnäissäännöt. Jeesuksen julistuksessa näkyy että hän seurasi suullisen Lain tulkintoja, mutta kritikoi sellaisia tulkintoja missä suullinen Laki ajettiin kirjoitettua Lakia eli Jumalan sanaa vastaan.

Jeesus on myös sanonut, että fariseuksilla oli oikea opetus elikkä että heillä on oikea Mooseksen lain tulkinta: ”Mooseksen istuimella istuvat fariseukset—.”

Edessämme on siis kertomus kahden merkittävän farisealaista liikettä lähellä olevan opettajan välinen keskustelu. Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaaminen oli kahden rabbin välinen kohtaaminen.

Joh. 3:2

TEKSTI

οὗτος ἦλθεν πρὸς αὐτὸν νυκτὸς καὶ εἶπεν αὐτῷ· ῥαββεί, οἴδαμεν ὅτι ἀπὸ θεοῦ ἐλήλυθας διδάσκαλος· οὐδεὶς γὰρ δύναται ταῦτα τὰ σημεῖα ποιεῖν ἃ σὺ ποιεῖς, ἐὰν μὴ ᾖ ὁ θεὸς μετ’ αὐτοῦ.

outos ēlthen pros auton nyktos kai eipen autō rabbei oidamen oti apo theou elēlythas didaskalos oudeis gar dynatai tauta ta sēmeia poiein a sy poieis ean mē ē o theos met autou

Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: “Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”

Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.

Denne kom till Jesus om natten och sade till honom: »Rabbi, vi veta att det är från Gud du har kommit såsom lärare; ty ingen kan göra sådana tecken som du gör, om icke Gud är med honom.»

SELITYSTÄ

Juudeassa yö alkoi klo 18, kun aurinko laski. Ilta alkoi, kun aurinko oli selvästi ohittanut keskipäivän korkeimman lakipisteen ja selvästi oli alkanut laskeutua alaspäin.

Nikodemoksen ja Jeesuksen kohtaaminen oli tyypillinen klo 18 hetkihartauden yhteydessä oleva raamatuntutkistelu. Tuohon aikaan innokkaimmat miehet saattoivat jatkaa tuon hetkihartauden yhteydessä olevaa raamatuntutkistelua lähes puoleen yöhön.

Hetkihartauksia oli juutalaisilla kolme, viisi tai seitsemän. Esimerkiksi Danielista kerrotaan että hän vietti hetkihartauksia kolmesti päivässä. Nämä rukoushetket olivat aamulla auringon noustessa, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja yön alkaessa eli meidän nykyaikaisen ajattelutapamme mukaan klo 18 illalla.

Kun aamupäivän ja iltapäivän keskelle lisättiin yksi liturginen rukoushetki tultiin viiteen päivittäiseen rukoushetkeen. Nämä olivat ”kolmannella hetkellä” eli meidän kellomme mukaan noin klo 9 aamupäivällä ja ”yhdeksännellä hetkellä” eli noin kello 15 meidän aikatajumme mukaan.

Helluntain ihme tapahtui aamupäivän hetkihartauden yhteydessä eli noin klo 9 aamupäivällä. Pietari sanoi helluntaisaarnassaan, että oli vasta ”kolmas hetki” päivästä.

Aamun rukoushetki saatettiin vielä jakaa kahtia, samoin illan hartaus. Aamun ensimmäinen rukoushetki luettiin jo ennen auringon nousua ja toinen aamutoimien jälkeen ennen päivän töihin lähtöä. Illan viimeinen rukoushetki siirtyi lähelle nukkumaan menoa illan touhujen päätökseksi. Näin syntyi seitsemän päivittäisen rukoushetken aikataulutus.

Psalmissa 119 puhutaan seitsemän päivittäisen rukoushetken mukaisesta perinteestä. Ainakin yhteen aikaan elämästään Jeesus seurasi tätä perinnettä. Kerrotaan miten Pietari kerran meni etsimään Jeesusta kun tämä oli rukoilemassa jo ennen auringon nousua.

Vanhana aikana nämä päivittäiset rukoushetket kuuluivat säännölliseen kristilliseen elämään. Kirkko seurasi vanhaa juutalaista perinnettä hetkihartauksien pitämisessä. Keskiajalla kirkko levisi alueille, missä suuri kansa ei vielä ollut omaksunut kaikkia näitä rukoushetkiä. Syntyi käsitys että hetkihartauksia pidettiin säännöllisesti vain asialle omistautuneitten keskuudessa. Joillain paikoin niitä alettiin pitää luostarien erityispiirteinä, kun ei huomattu yhteyttä vanhaan kristilliseen perinteeseen eikä sen takana olevaan juutalaiseen tapakulttuuriin, jonka sykkeessä myös Mestarimme luki päivittäiset rukouksensa.

Arabiaan perinne levisi viiden rukoushetken muodossa. Niinpä islam otti käytäntöönsä tuon viiden päivittäisen rukoushetksen perinteen.

Nikodemoksen ja Jeesuksen kohtaaminen illalla ja raamatullisen keskustelun käynti vesperin yhteydessä ei ollut mitenkään eriskummallinen tai erikoinen tapahtuma, vaan hyvin tavallinen tapahtuma ulkonaisissa päivittäisissä rutiineissa.

Johanneksen evankeliumin kuvauksen pohjalta voimme myös nähdä tuona iltana käsiteltävänä olleen Lain eli Tooran tekstin. Teksti oli Raamatun alusta, sen ensimmäiset jakeet.

Sanat ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” on tulkittu rabbinistisen menetelmän mukaisesti, niin että Henki -sanan molemmat merkitykset ”Henki” ja ”tuuli” ovat selityksessä mukana. Samoin jakson lopussa oleva viittaus ”valoon”, viittaa Jumalan ensimmäisiin sanoihin: ”Tulkoon valo.”

Keskustelussa myös käsiteltiin sitä, voiko ”uudesti syntymä” eli ”ylhäältä syntymä” olla soveltuva ilmaus siitä luomistyön uudelleen ajankohtaistamisesta, että ihminen uudistuu Jumalan puhuttelun ja uutta luovan kosketuksen yhteydessä, siinä, että hänet ”luodaan uudestaan” Jumalan Hengestä.

Alussa olevan luomisen ajankohtaistaminen ”uuden luomisen” eli ”uudesti syntymisen” eli ”ylhäältä syntymisen” eli ”Jumalasta syntymisen” tapahtumassa muodostui Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelun polttopisteeksi.

Joh. 3:3

TEKSTI

ἀπεκρίθη Ἰησοῦς καὶ εἶπεν αὐτῷ· ἀμὴν ἀμὴν λέγω σοι, ἐὰν μή τις γεννηθῇ ἄνωθεν, οὐ δύναται ἰδεῖν τὴν βασιλείαν τοῦ θεοῦ.

apekrithē iēsous kai eipen autō amēn amēn legō soi ean mē tis gennēthē anōthen ou dynatai idein tēn basileian tou theou

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.

Jesus svarade och sade till honom: »Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Om en människa icke bliver född på nytt, så kan hon icke få se Guds rike.»

SELITYSTÄ

Tässä kohdassa sanonnan perustava ajatus on Jumalan valtakunta. Tähän peruslauseeseen liittyy sitten kysymys, miten siihen päästään sisälle.

Augsburgin tunnustuksen puolustus VII ja VIII uskonkohta. Kirkko. Kohdat 15-16: ”Mutta evankeliumi ei tuo tullessaan iankaikkisten aarteiden varjoa, vaan itse aarteet: Pyhän Hengen ja vanhurskauden, joka kelpaa Jumalan edessä. Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. Lisäksi vielä kirkko on Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta. Sillä varmaa on, että jumalattomat ovat Perkeleen vallassa ja hänen valtakuntansa jäseniä, niin kuin Paavali opettaa sanoessaan, (Ef. 2:2) että Perkele tekee työtään epäuskoisissa.”

Vähä katekismus

Toinen pyyntö

Tulkoon sinun valtakuntasi. Mitä se merkitsee? Vastaus: Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme. Miten se tapahtuu? Vastaus: Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.

Iso Katekismus

TOINEN PYYNTÖ

Tulkoon sinun valtakuntasi. Rukouksen ensimmäisessä kohdassa, jossa on puhe Jumalan kunniasta ja nimestä, me pyysimme, että Jumala estäisi maailmaa käyttämästä hänen nimeään valheittensa ja pahuutensa verhona. Maailman tulisi päinvastoin pitää Jumalan nimi jalona ja pyhänä sekä opissa että elämässä. Näin me tuottaisimme hänelle kiitosta ja ylistystä. Samalla tavalla me tässä toisessa kohdassa pyydämme, että hänen valtakuntansa tulisi. Myös tässä on yhtäläisyys: kuten Jumalan nimi on itsessään pyhä ja me kuitenkin pyydämme, että se olisi myös meidän keskuudessamme, aivan samoin Jumalan valtakunta tulee itsestään ilman rukouksiammekin, ja silti me pyydämme, että se tulisi meidän luoksemme. Pyydämme toisin sanoen, että se tulisi keskuuteemme ja läheisyyteemme sillä tavalla, että mekin kuuluisimme niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hänen nimensä pyhitetään ja hänen valtakuntansa menestyy. Mitä sitten tarkoittaa Jumalan valtakunta? Se tarkoittaa juuri sitä, mistä kuulimme edellä, kun puhuimme uskosta. Jumala on lähettänyt maailmaan Poikansa, Kristuksen, meidän Herramme, lunastamaan meidät vapaaksi Perkeleen vallasta ja liittämään meidät yhteyteensä sekä hallitsemaan meitä vanhurskauden, elämän ja autuuden kuninkaana. Näin hän torjuu syntiä, kuolemaa ja pahaa omaatuntoa. Sitä varten hän on antanut myös Pyhän Henkensä, joka tuo tämän meille hänen pyhän sanansa välityksellä sekä valaisee ja voimallaan vahvistaa meitä uskossa. Siksi me pyydämme tässä rukouksen kohdassa ensiksikin sitä, että kaikki tuo vahvistuisi meidän keskuudessamme ja että hänen nimeään ylistettäisiin käyttämällä Jumalan pyhää sanaa ja elämällä kristillisesti. Pyydämme tätä siinä tarkoituksessa, että me sen omaksemme saatuamme myös joka päivä siinä pysyisimme ja kasvaisimme ja että Jumalan valtakunta menestyisi ja saisi suosiota ja kannatusta myös muiden ihmisten keskuudessa. Näin se vastustamattomasti etenisi kaikkialle maailmaan ja monet ihmiset pääsisivät Pyhän Hengen vetäminä armon valtakuntaan ja osallisiksi lunastuksesta, niin että me kaikki yhdessä voisimme ikuisesti pysyä valtakunnassa, joka on nyt saanut alkunsa. Jumalan valtakunta näet tulee luoksemme kahdella tavalla. Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä. Toiseksi se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolla. Me pyydämme tässä kumpaakin. Rukoilemme, että se saavuttaisi ne, jotka eivät vielä ole siitä osallisia, ja että se joka päivä kasvaen saapuisi meidän luoksemme, jotka olemme jo päässeet siitä osallisiksi. Toiseksi rukoilemme, että se tulisi luoksemme myös iankaikkisessa elämässä. Tämä kaikki voidaan lausua varsin vähin sanoin: “Rakas Isä. Pyydämme sinua ensiksikin: näytä meille sanasi todeksi niin, että evankeliumi oikein saarnattaisiin kaikkialla maailmassa. Toiseksi pyydämme, että se otettaisiin uskossa vastaan ja että se vaikuttaisi ja eläisi meissä. Näin sana ja Pyhän Hengen voima toisivat keskuuteemme sinun valtakuntasi, ja Perkeleen valtakunta kukistuisi eikä hänellä olisi meihin enää mitään oikeutta eikä valtaa, meidän odottaessamme hänen valtakuntansa lopullista tuhoa sekä synnin, kuoleman ja helvetin hävittämistä. Vielä pyydämme, että saisimme elää iankaikkisesti täydellisessä vanhurskaudessa ja autuudessa.” Edellisestä huomaat, että me emme anele tässä mitään almuja tai katoavia, ajallisia hyvyyksiä, vaan pyydämme iankaikkista ja ylenpalttisen runsasta aarretta, kaikkea sitä, minkä Jumala omistaa. Se on paljon enemmän kuin mitä yksikään ihmissydän uskaltaisi edes kuvitella kaipaavansa, ellei Jumala itse olisi käskenyt sitä pyytämään. Mutta koska hän on Jumala, hän haluaa myös pitää sen kunnian, että hän antaa paljon enemmän ja runsaammin kuin kukaan voi käsittää. Hän on kuin ikuinen ja ehtymätön lähde: mitä enemmän hänestä kumpuaa ja virtaa, sitä enemmän hän itsestään antaa. Kaikkein eniten hän toivoo, että häneltä pyydettäisiin paljon ja suuria asioita. Jos häneltä ei luottaen pyydetä eikä vaadita mitään, siitä hän vihastuu. Jos näet rikas ja mahtava keisari käskisi köyhää kerjäläistä pyytämään häneltä mitä ikinä vain mielisi, valmiina antamaan tälle suuren keisarillisen lahjan, mutta tuo narri ei anoisi itselleen muuta kuin lautasellisen kerjäläiskeittoa, häntä syystä kyllä pidettäisiin kelvottomana lurjuksena. Tekisihän hän keisarin käskystä karkeaa pilaa eikä ansaitsisi pääsyä tämän silmien eteen. Aivan samoin me pahoin häpäisemme Jumalaa ja riistämme häneltä kunnian, jos halveksimme niitä sanomattoman runsaita lahjoja, joita hän meille tarjoaa ja lupaa, emmekä uskalla ottaa niitä vastaan. Tuskin leipäpalaakaan rohkenemme osaksemme pyytää. Kaikkeen tähän on syynä viheliäinen epäusko. Se ei odota Jumalalta edes sen vertaa hyvyyttä, että uskoisi tämän antavan ravintoa vatsan tarpeisiin, puhumattakaan siitä, että se yhtään epäilemättä odottaisi Jumalalta näitä ikuisia aarteita. Meidän tulee sen vuoksi vahvistua torjumaan epäuskoa. Tämä on ensimmäinen asia, jota meidän tulee käydä rukoilemaan. Sen mukana saamme varmasti runsain määrin kaikkea muuta, kuten Kristus sanoo: (Matt. 6:33)(Luuk. 12:31) “Etsikään ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Miten hän voisi antaa meidän kärsiä ajallista puutetta, kun hän kerran on luvannut meille ikuisen ja katoamattoman aarteen?

Tähän asti Lutheria.

Kun sitten on selvää, että Jumalan valtakunta kulkee edellä, että yli kaiken etsimme Jumalan valtakuntaa, niin sitten tulee eteen kysymys siihen sisälle käymisestä.

Syntyvä vauva on synnytyksessä passiivinen. Äiti synnyttää lapsen. Lapsi tulee maailmaan kun äidin elimistö työntää sen ulos kohdusta.

Yhtä lailla passiivinen on ihminen, kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Uudestisyntymässä ei ole tippaakaan ihmisen omaa osuutta. Se on kokonaan Jumalan teko.

Uudestisyntymä on tässä Johanneksen evankeliumin kohdassa ylhäältä syntymistä. Se on siis Jumalasta syntymistä. Jumala antaa uuden elämän. Tämä Jumalan antama elämä on yhtä lailla Jumalan yksipuolinen teko, kuin luomisen yhteydessä ihmiskunnan olemassaolon alku oli Jumalan työtä – ja edelleenkin jokaisen ihmiselämän alku, jokaisen lapsen syntymä.

Yhtä lailla kuin luonnollisessa syntymässä vauva ei määrää syntymäänsä, yhtä vähän ihminen omassa voimassaan voi määrätä hengellistä syntymäänsä.

Kirkko on se äiti joka kasteen kautta synnyttää ihmisen ylhäältä, Jumalasta, ja tuo Jumalan eteen Jumalan lapsen. Jae 5 kuuluu oleellisesti tämän jakeen 3 yhteyteen.

Uudesti ylhäältä syntyminen tapahtuu kasteessa.

Joh. 3:4

TEKSTI

λέγει πρὸς αὐτὸν ὁ Νικόδημος· πῶς δύναται ἄνθρωπος γεννηθῆναι γέρων ὤν; μὴ δύναται εἰς τὴν κοιλίαν τῆς μητρὸς αὐτοῦ δεύτερον εἰσελθεῖν καὶ γεννηθῆναι;

legei pros auton o nikodēmos pōs dynatai anthrōpos gennēthēnai gerōn ōn mē dynatai eis tēn koilian tēs mētros autou deuteron eiselthein kai gennēthēnai

Nikodeemus sanoi hänelle: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”

Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?

Nikodemus sade till honom: »Huru kan en människa födas, när hon är gammal? Icke kan hon väl åter gå in i sin moders liv och födas?»

SELITYSTÄ

Nikodemos pohtii voiko sana ”uudestisyntymä” olla käyttökelpoinen Jumalan uudesti luovan teon kuvaukseen. Ongelmaksi tulee että ikääntynyt ihminen ei voi palata äidin kohtuun.

Jatkossa Jeesus kertoo että kaste on uudestisyntymän peruselementti.

Niin kuin luomiskertomuksessa Jumalan Pyhä Henki liikkui vetten päällä ja Jumalan sanan saarna alkoi, kun Jumala sanoi: ”Tulkoon valo” ja valo tuli elikkä Jumalan sanan saarna sai täyttymyksensä, valkeuden valtakunta tuli esille.

Pyhässä maassa voi nähdä mitä vesi tekee luonnolle. Kuumien aavikkotuulten jälki on toisinaan erittäin voimakas. Ruoho lakastuu, kun kuuma shirokkotuuli puhaltaa ruohikon yli.

Mutta kun sadeaika saapuu ja vettä tippuu taivaalta, niin luonto herää uuteen elämään. Kukkaloisto täyttää niityt ja kaikkialla on vihreää. Kasteen merkitys on silmin nähtävissä, kun kuolleelta näyttänyt luonto virkoaa rehevään elämään. Koko juutalainen luonnon ympäristö puhuu veden elämää antavasta voimasta. Kasteen syvällinen sanoma uudesta elämästä on suoraan aistittavissa kun sade saapuu kuivan kauden jälkeen ja luonto herää henkiin.

Täällä pohjoisissa maissa lienee lähin vastine kevään aikaansaamassa luonnon heräämisessä uutta kesää varten. Talven jää ja lumi sulaa. Maa tulee paljaaksi ja luonto virkoaa talven jälkeen uuteen vihreyteen.

Nikodemoksen kysymykseen tulee siis vastaus, joka alkuperäisessä ympäristössään antaa välittömän elämyksellisen mielikuvan jo lähes kuolleeksi kuivettuneen luonnon uudelleen heräämisestä elämään, kuolleen henkiin virkoamisesta elikkä siis elämän uudelleen syntymisestä veden kautta kun Jumalan Pyhä Henki liikkuu veden päällä, niin että Pyhän Jumalan pyhä teko, Herran ja Virvoittajan, siis Pyhän Hengen elikkä uudelleen Henkiin Herättäjän teko tulee esille.

Joh. 3:5

TEKSTI

ἀπεκρίθη Ἰησοῦς· ἀμὴν ἀμὴν λέγω σοι, ἐὰν μή τις γεννηθῇ ἐξ ὕδατος καὶ πνεύματος, οὐ δύναται εἰσελθεῖν εἰς τὴν βασιλείαν τῶν οὐρανῶν.

apekrithē iēsous amēn amēn legō soi ean mē tis gennēthē ex udatos kai pneumatos ou dunatai eiselthein eis tēn basileian tōn ouranōn

Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Jesus svarade: »Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Om en människa icke bliver född av vatten och ande, så kan hon icke komma in i Guds rike.

SELITYSTÄ

Tähän kasteen kautta uudestisyntymiseen löytyy Vanhasta testamentista esikuva Hesekielin kirjasta.

Hes. 36: 25 – 28:

“25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. 26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. 27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. 28 Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. ”

Tässä kohdassa Jumala antaa kasteen koko kansalle. Seuraukset ovat valtavat:

1)Kansa puhdistuu,

2)Kansa vapautuu epäjumalista,

3)Kansa saa uuden sydämen. Ihmisen uudistus on siis niin syvä että ulottuu mielen muutokseen elikkä sydämen muutokseen asti,

4)Jumala antaa Uuden Hengen elikkä Pyhän Hengen kansalleen,

5)Synnin tähden kuolleeseen tilaan joutunut kansa saa uudelleen toimivan sydämen elikkä herää henkiin, virkoaa elämään,

6) Pyhän Hengen hedelmät näkyvät uudistuneessa elämässä, Jumalan oikeuksia aletaan noudattamaan,

7)Pyhän Hengen johdossa elävä kansa elää näkyvän elämänyhteisön jäsenenä hengellisesti heränneenä, ”asuu maassa, jonka Jumala”,

8)Pyhän Hengen johdatuksessa kansa elää Jumalan kansana. Kansa on Jumalan kansa ja Jumala on kansan Jumala. Tässä siis usko on erittäin yhteisöllistä.

Kasteen lahja koskettaa koko maata ja koko kansaa. Sana ”vihmominen” on alkukielellä hepreaksi sellainen että sitä käytetään myös siementen sirottamisesta kylvömaahan sormien välistä yksitellen maahan laskien. Kyseessä on siis kastekäsitys missä pisara pisaralta kasteleminenkin on uuden luomisen lähde.

Ensimmäisen luomistyön ja Jumalan kasteen kautta uudistaman uudelleen luomisen välillä on valtava yhdysside: Jumala itse tekee kaiken valtavalla voimallaan, Jumalan Henki liittyy veteen.

Kun Jeesus sanoo Nikodemokselle että ihminen syntyy uudesti ylhäältä pyhässä kasteessa – elikkä kuten hän sanoo ”vedestä ja Hengestä” – niin hän liittyy sekä luomiskertomuksen kuvaukseen Pyhän Hengen toiminnasta että profeetta Hesekielin koko kansan kastetta koskevaan tekstiin ja siihen liittyvään Pyhän Hengen antamisen lupaukseen.

Seuraavassa jakeessa Jeesus vielä selittää kasteen tapahtuman merkitystä. Luonnollinen syntymä ei vie pidemmälle kuin luonnolliseen elämän piiriin, mutta kasteessa toimiva ja kautta meihin annettu Pyhä Henki antaa meille uudistuneen elämän, uudeksi luodun, elämän Jumalan yhteydessä ja hänen lapsenaan. Kasteessa olemme syntyneet uudesti, olemme syntyneet Jumalan lapseksi, Jumalan perheväen mukana elääksemme.

Joh. 3:6

TEKSTI

τὸ γεγεννημένον ἐκ τῆς σαρκὸς σάρξ ἐστιν, καὶ τὸ γεγεννημένον ἐκ τοῦ πνεύματος πνεῦμά ἐστιν.

to gegennēmenon ek tēs sarkos sarx estin kai to gegennēmenon ek tou pneumatos pneuma estin

Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.

Det som är fött av kött, det är kött; och det som är fött av Anden, det är ande.

SELITYSTÄ

Vastaava Pyhän Hengen uudistus mainitaan myös Uudessa testamentissa Tiituksen kirjeessä.

Tiit. 3:4-8a:

 ”4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, 5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, 6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. 8 Tämä sana on varma—”

Tässä Paavalin tekstissä on huomattava että kaste on uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen peso. Tämäkin teksti seuraa täsmälleen samaa linjaa kuin luomiskertomus, Hesekielin profetia ja Jeesuksen opetus kasteen uudesti ylhäältä synnyttävästä voimasta. Koko elämän uudistuminen Jumalan yhteydessä elämiseksi on yksistään Jumalan työtä ilman pienintäkään ihmisen omaa myötävaikuttamista.

Joh. 3:7

TEKSTI

μὴ θαυμάσῃς ὅτι εἶπόν σοι· δεῖ ὑμᾶς γεννηθῆναι ἄνωθεν.

mē thaumasēs hoti eipon soi: dei hymas gennēthēnai anōthen.

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.

Förundra dig icke över att jag sade dig att I måsten födas på nytt.

SELITYSTÄ

Tässäkin kohdassa uudesti ylhäältä syntyminen on kollektiivinen käsite kuten Hesekielin profetiassa. Hesekielin profetiassa puhutaan koko kansasta.

Tässä ei sanota: ”Sinun pitää—” vaan tässä sanotaan: ”Teidän pitää uudesta syntymän.” Uudesti syntyminen on Jumalan kansan yhteyteen tulemista, Jumalan valtakuntaan sisälle käymistä. Ja Jeesuksen sanojen mukaan se tapahtuu ”vedestä ja Hengestä” elikkä siis pyhän kristillisen kasteen kautta.

Joh. 3:8

TEKSTI

τὸ πνεῦμα ὅπου θέλει πνεῖ, καὶ τὴν φωνὴν αὐτοῦ ἀκούεις, ἀλλ’ οὐκ οἶδας πόθεν ἔρχεται καὶ ποῦ ὑπάγει· οὕτως ἐστὶν πᾶς ὁ γεγεννημένος ἐκ τοῦ πνεύματος.

to pneuma hopou thelei pnei kai tēn fōnēn autou akoueis all ouk oidas pothen erkhetai kai pou hypagei houtōs estin pas ho gegennēmenos ek tou pneumatos.

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”

Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.

Vinden blåser vart den vill, och du hör dess sus, men du vet icke varifrån den kommer, eller vart den far; så är det med var och en som är född av Anden.»

SELITYSTÄ

Luomiskertomuksen sanat ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” voidaan kääntää myös ”Jumalan tuuli kävi vetten päällä”. Tämän jälkimmäisen käännöksen antaa ruotsinkielinen käännös Bibel 2000.

Myös Jumalan tuuli tematiikka esiintyy Vanhassa testamentissa. Esimerkiksi Punaisen meren ylityksen yhteydessä puhutaan Jumalan tuulen ihmeestä. Vahva itäinen tuuli puhalsi niin voimallisesti että vedet väistyivät ja valitun kansan ihmeellinen pelastus egyptiläisistä saattoi toteutua. Jumalan kansa pääsi eteenpäin, vaikka tilanne näytti toivottomalta.

Ulkonaisesti näytti että takaa ahdistivat egyptiläiset faraon johdolla. Edessä oli meri eikä kolmatta vaihtoehtoa ollut näköpiirissä. Silloin tuli esille Jumalan pelastus. Uskossa Jumalaan luottaen ja tämän lupauksiin turvautuen Mooses nosti sauvansa meren yli. Meri avautui, kansa kulki eteenpäin ja pääsi turvaan. Mutta samainen meri joka oli suostunut väistymään palasi, kun Jumalan kansan ahdistajat ehtivät merenpohjaan asti. Kamara joka Jumalan kansalle oli tarjonnut pelastuksen tien tarjosi vainoojalle haudan meren syvyyksissä, tuomion, kuoleman.

Rabbinistiseen tulkinnan menetelmään kuului tekstien tutkiminen niin että sanojen erilaisia merkityksiä nostettiin esille. Jeesus käytti samaa menetelmää. Tässä Nikodemoksen kanssa käydyssä keskustelussa hän tuo esille sekä kasteen käsittelyn yhteydessä Puhän Hengen persoonallisen työn ihmisten pelastamiseksi että tuuli merkityksen antamat viitteet.

Kun luominen tapahtui, niin tuona hetkenä liikkuvan tuulen suunnasta ei ole mainintaa Raamatun alkulehdillä. Ei siis voitu tietää mistä tuo tuuli tuli ja minne se meni. Tiedettiin vain että tuon tuulen mukana tuli tuulahdus taivaasta, Jumalan valtaisa luomistyö sai jylhän kuvauksen.

Vastaavia Jumalan suurten luonnossa tapahtuvien tekojen kuvauksia voimme lukea useammastakin Psalmista.

Sitä että emme tiedä alkukertomuksen tuulen suunnasta mitään, Jeesus käyttää Pyhän Hengen työn salatusta puolesta. Henki toimii missä ja milloin hän itse tahtoo.

Samainen Pyhä Henki ei kuitenkaan ole jättänyt meitä tietämättömäksi Jumalan hyvyyden toimivuudesta. Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien kautta.

Kolmannen uskonkappaleen sisältö on Pyhän Hengen työn kuvausta. Hän tekee työtään kirkossa ja kirkon kautta. Välittömästi sen jälkeen että olemme tunnustaneet uskomme Pyhään Henkeen tunnustamme uskomme pyhään yhteiseen eli katoliseen kirkkoon eli seurakuntaan. Lutherin Vähä katekismus käyttää sanaa ”kristikunta” kirkko -sanan vastineena. Tässä kristikunnassa Pyhä Henki kutsuu, valaisee jne.

Isossa katekismuksessa Luther ottaa erityiseen käsittelyyn kirkon, syntien anteeksi antamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Pyhien yhteyden hän sivuuttaa tuossa yhteydessä.

Pyhien yhteyden tarkastelusta voimme kuitenkin sanoa sen verran että apostolinen uskontunnustus lähtee siitä että pyhien yhteys seuraa kristillisen kirkon tunnustamista, elikkä että kirkko, Jumalan kansa, on yhteyden perusta eikä päinvastoin. Yhteyden perusta löytyy siis Jumalakeskeisestä ajattelusta, Jumala ja hänen kansansa kulkevat edellä ja synnyttävät ihmisen uudesti ylhäältä.

Uskontunnustus ei siis anna tukea klubimentaliteetille seurakuntanäyssä elikkä sellaiselle ajattelulle että aluksi olisivat uskovat ihmiset ja sitten heidän yhteen tulemisestaan syntyisi seurakunta.

Voimme sanoa yleistäen että uskon asioissa juuri kannattaa runkoa ja oksia. Oksat eivät kannata juuria.

Myös Lutherin käyttämää kuvaa kirkosta äitinä käyttäen voimme todeta että äiti synnyttää lapset mutteivat lapset äitiä elikkä että Pyhä Henki käyttää kirkkoa yksittäisten ihmisten uskonelämän synnyttämiseksi, hoitamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä myös viimein perille viemiseksi, kun taisteleva kirkko eli seurakunta vaihtuu voittaneeksi kirkoksi eli seurakunnaksi.

Takaisin Matiaksen sivuille

/home/weby/roto/data/pages/text012.txt · Last modified: 2012/03/31 19:37 by matias