User Tools

Site Tools


txt003

This is an old revision of the document!


Kirjoittaja Matias Roto Kirjoitettu 27.08.2006 Tähän sivuun sovitettu 17.12.2008

Kieli, kielet ja kielilläpuhuminen Raamatussa

Kieli ja puhe kuuluvat yhteen. Kielillä puhumisen elin on kieli. Kielilläpuhumisesta kertovat Uuden testamentin kohdat käyttävät alkukielessä, kreikassa, sanaa “glôssa”, ”kieli”. Vanhoissa kreikkalaisissa teksteissä esiintyy myös attikan murteen muoto ”glôtta”, ”kieli”

Raamattua on Raamatulla selitettävä. Ensimmäinen merkittävä Vanhassa testamentissa käännös kreikaksi oli Septuaginta. Hain kaikki sekä Septuagintan sekä Uuden testamentin alkukielen glôssa –kohdat. Näitä kielitekstejä on paljon.

Tässä kirjoituksessani esittelen joitakin glôssa –sanan raamatunkohtia, jotta ymmärtäisimme, mikä on kielen merkitys elämälle.

1.Kieli vaikuttaa ihmisten yhteiselämään

Vanhassa testamentissa kiellettiin lähimmäisen panettelu. Psalmi 140 julistaa Herran tuomiota sellaiselle joka väärin käyttää kieltään toisten vahingoksi. ”12. Panettelija älköön saako asua maassa, väkivaltaista vainotkoot onnettomuudet toinen toisensa perään.”

Sananlaskut varoittavat myös juoruiluista. Snl 11:13 ”13. Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.”

Se joka tahtoo elämänsä sujuvan hyvin tulee hallita puheensa. Kieli on luotu hyviä sanoja varten. 1 Piet. 3:10 sanoo: ”10. Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta.”

2.Kieli vaikuttaa avioelämään

Kielenkäytöllä on merkitystä avioelämään. Se vaikuttaa koko perheen maineeseen ja elämäntilanteeseen. Sananlaskuissa on viimeisessä luvussa Hyvän vaimon ylistys Snl 31:10 alkaen: ”10. Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. 11. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. 12. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.”

Glôssa, kieli, esiintyy sielläkin. Kielen antama kunnioittava puhe kohtaa hyvän vaimon miestä, kun tämä osallistuu kokouksiin: ”23. Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.”

3. Puhe vaikuttaa johtamistehtävissä

Mooses oli saanut kasvatuksensa Egyptin hovissa. Egyptin viisauden hän hallitsi, mutta heprea sujui vaivalloisesti, niin kuin ruotsinkielisen pitäjän Pernajan pojan Mikael Agrikolan ”hoono soomi” ensimmäisessä suomenkielisessä raamatunkäännöksessä.

Kun Jumala kutsui hänet kansansa johtoon 2 Moos. 4 luvussa, niin hän esteli kielitaitonsa puutteisiin vedoten. ”10. Mooses sanoi Herralle: “Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” ” Jumala ei kuitenkaan katsonut tätä esteeksi vaan ilmoitti, että hän oli valinnut Mooseksen johtamaan kansansa vapauteen. Meidän luonnonlahjamme ovat ne mitkä ovat, ja juuri sellaisena kuin olemme käykäämme käsiksi annettuihin tehtäviin. ”11. Herra sanoi hänelle: “Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?” ”

4. Antakaamme Jumalalle parhaamme

Vanhan testamentin aikana tuotiin uhreja, jotta Jumala lepytettäisiin. Vantan testamentin uhrikäytännössä kiellettiin uhraamasta sellaista eläintä, jonka kieli oli katkaistu, kuten septuagintan glossótmeton –sana, ”kielikatkennut”, kun se puhuu ”muuten vahingoittuneesta”. 3 Moos. 22: 22. ”Älkää tuoko Herralle eläintä, joka on sokea, jalkansa katkaissut tai muuten vahingoittunut, tai eläintä, jossa on paiseita, ihottumaa tai rupia; älkää tuoko Herralle sellaista eläintä alttarilla uhrattavaksi.”

Uuden testamentin sanoma on, että Jeesus on kertakaikkinen uhri koko maailman syntien poisottamiseksi. Kun me Uuden liiton kansa tuomme lahjoja Herran työhön, niin näiden tarkoituksena ei ole Jumalan lepyttäminen vaan Jumalan valtakunnan työn edistäminen tai lähimmäisten tarpeet. Älkäämme olko velttoja tämäntapaisten antien yhteydessä, vaan antakaamme parastamme ja iloisin mielin.

5. Uhriarkku

Vanhan testamentin aikana kolehtia ei kerätty kolehtihaavilla, vaan esimerkiksi keräyslaatikoilla. Uhriarkkua septuaginta kuvaa sanalla ”glossókomon”, jonka vastineeksi sopisi ”rahakirstu”. Kulta ja hopearahat olivat joko lanteiksi leimattuja tai kielen muotoisia suikaleita, pieniä metallinpaloja. Kuten esim 2 Aikakirja 24. ”8. Kuninkaan käskystä tehtiin arkku, joka asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle. 10. Kaikki johtomiehet ja koko kansa toivat ilomielin veron ja panivat sen arkkuun, ja arkku tuli aivan täyteen. 11. Leeviläiset tarkastivat aina kuninkaan määräyksestä arkun, ja kun nähtiin, että siellä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylipapin edustaja tulivat tyhjentämään arkun ja kantoivat sen sitten takaisin paikalleen. Näin tehtiin joka päivä, ja rahaa kertyi paljon.”

Uuden testamentin aikana Jerusalemin temppelissä oli keräyskirstun suu varustettu eläimen sarvesta tehdyllä torvella. Tähän rahatorveen ohikulkijat heittivät lahjakolikkonsa.

6. Kielet kuuluvat lähetystyöhön

Lähetystyön tehtävänä on saattaa evankeliumi niiden kuuluviin, jotka vielä ovat Jumalan kansan ulkopuolella. Jo Vanhassa testamentissa puhuttiin vieraiden kansojen tulemisesta Pyhän kansan yhteyteen. Sakarjan kirjassa puhutaan siitä, miten eri kieliä puhuvat tulevat Herran luo. Sak. 8:23 “Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: 'Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'”

Lähetystyö ei ole vain jokin irrallinen saareke Jumalan valtakunnan toiminnassa. Se kuuluu itse evankeliumin olemukseen. Kristus alensi itsensä ja otti orjan muodon meidän pelastamiseksemme. Hänen tekonsa kuuluu koko maailmalle. Kaikkien on saatava kuulla hänestä. Filippiläiskirje puhuu hänen työnsä kunniasta. Fil. 2:11 ”11. ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: “Jeesus Kristus on Herra.” ”

7. Helluntai

Kristillinen seurakunta syntyi helluntaina. Opetuslapset olivat koolla. Oli tavanomainen aamu kello 9 jumalanpalvelus menossa. Silloin se tapahtui. Jumalan Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle aivan erityisellä tavalla. Ap.t. 2:1-11

7.1. Tuliset kielet

Kreikan glôssa eli kieli –sana kuvaa helluntaikertomuksessa tulen liekkejä. Ne olivat kielen muotoisia. Tuli on Pyhän Hengen vertauskuva. 7.2. Koko maailman evankeliointi on seurakunnan ohjelmanjulistus ”4. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. 11. ’toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.’ ”

7.3. Babylonin tornin kirous väistyy

Helluntain tapaus uudisti sen, mikä oli tuhoutunut, kun ihmiset alkoivat rakentamaan Babylonin tornia. 1 Moos. 11.1-9. ”1. Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. 4. He sanoivat: “Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.” 5. Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, 6. ja sanoi: “Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. 7. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.” ” Babylonin ongelma oli itsekorotus. Omien tekojen avulla haluttiin päästä taivaaseen. Oman vanhurskauden rakentaminen johti tuhoon. Jumalan edessä kelpaa vain Kristuksen vanhurskaus. Helluntain sanoma kertoo että kaikki kielet ja kansat kuuluvat yhteen Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisten moninaisuus hyväksytään, mutta erilaisuuksista huolimatta kaikki kuuluvat yhteen kun Jumala yhdistää ihmiset yhteiseen seurakuntaan.

7. 4. Kansojen taulun sanoma helluntaille

Vedenpaisumuksen jälkeen kerrotaan, miten maailman kansat ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa. Luetteloa on alettu kutsua kansojen tauluksi. 1 Moos. 10:1-32 ”1. Tämä on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jafetin, jälkeläisistä. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia. 5. Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan. 20. Nämä olivat Haamin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan. 31. Nämä olivat Seemin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan. 32. Nämä olivat Nooan poikien jälkeläiset lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heistä haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen.”

Nelisen sataa vuotta ennnen Kristusta juutalaiset oppineet alkoivat kokoontumaan yhteisiin teologisiin tutkisteluihin. Näistä kokouksista muodostui vähitellen Suuri neuvosto. Kansojen tauluun viitaten juutalaiset rabbit sanoivat, että suuren neuvoston jäsenet olivat niin oppineita, että he osasivat kaikkia maailman 70 kieltä.

Kun opetuslapset puhuivat kaikkien paikalla olevien kieltä, niin tähän juutalaiseen ajattelutapaan viitaten voidaan todeta, että apostolien johdolla kokoontunut seurakunta oli uuden Israelin alku ja sen johdossa on apostolinen opetus.

Nikean uskontunnustus puhuu ”apostolisesta seurakunnasta”. Meille luterilaisille apostolisuus toteutuu julistuksen apostolisuudessa elikkä opin raamatullisuudessa.

8. Seurakunnan virat ja armolahjat ovat saman palvelustyön ilmauksia

Paavali puhuu armolahjoista ja seurakunnan toiminnasta 1. Korinttolaiskirjeen luvuissa 12 ja 14. Hän asettaa sekä virat että niin voimalliset palvelustyöt kuin armolahjat yhteen.

Niin kuin Isä Jumalan toimiessa Jumalan Poika ja Pyhä Henki ovat läsnä, niin seurakunnan toiminnassa eri virat, erilaiset palvelustehtävät ja monimuotoiset armolahjat kuuluvat yhteen. Jumala antaa Pyhän Henkensä käyttöön nämä kaikki, jotta yhteinen seurakunta rakentuisi.

Tapa ajaa seurakunnan virat ja armolahjat toistensa vastakohdiksi ei ole Paavalin opin mukainen. Kaiken pitää tapahtua yhteisen seurakunnan rakennukseksi. 1 Kor 12:12 ”12. Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.”

Kielilläpuhuminen on yksi monista armolahjoista. Korinttolaiskirjeen luettelo ei suinkaan ole tyhjentävä, vaan Pyhä Henki antaa eri aikoina ja eri ympäristöissä kullekin seurakunnalle sen mukaan mikä on kyseisen seurakunnan tarpeisiin parhaiten sopiva lahja.

Niin kuin mikään muukaan armolahja, niin ei kielilläpuhuminenkaan ole yhteen muottiin pakotettavissa. Apostolien teoissa kielillä puhuminen oli ymmärrettävää puhetta. 1. Korinttolaiskirjeessä Paavali puhuu kielillä puhumisesta, missä sanat eivät ole kuulijoitten ymmärrettävissä ilman tulkintaa. Jotta kielet olisivat hyödyksi, niin tarvitaan selitystä. 1. Kor. 14:11,13. ”11. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle. 13. Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.”

9. Kielilläpuhuminen katoaa mutta rakkaus pysyy

1. Korinttolaiskirjeessä Paavali puhuu armolahjoista, niiden joukossa kielillä puhumisesta. Hän toteaa että kielillä puhuminen kuuluu katoavaan maailmanaikaan. Kristuksen takaisin tullessa kaikki tulee julki ja yhteiselämä on täydellistä. Kielilläpuhumista ei enää tarvita, koska rakkauden ymmärrys on tullut täydelliseksi uudistuneen paratiisin taivaallisessa aikakaudessa. 8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Sen sijaan sellaiset väitteet että kielilläpuhumisen pitäisi loppua tässä maailmanajassa, kesken kaikkia historian tapauksia ei ole Paavalin ajatus. Hänen tähtäyspisteensä on Kristuksen takaisintulon hetki.

Matias Roto

/home/weby/roto/data/attic/txt003.1229539022.txt.gz · Last modified: 2008/12/17 10:37 by matias